maanantai 17. syyskuuta 2018

Ruokakauppa 16.9.

Tavallisesti en käy kaupassa kuin korkeintaan kerran viikossa, mutta tällä viikolla tein ekan kauppareissun poikkeuksellisesti Lidliin, josta ostin tietoisesti lähinnä vain sellaisia asioita joita joko ei saa lähikaupasta, tai jotka ovat merkittävästi halvempia Lidlissä. Tein siis eilen täydennysreissun tuttuun ja turvalliseen S-Marketiin, ja nyt olisi tavoitteena käydä kaupassa seuraavan kerran vasta lokakuun puolella.



  • Kevytmaito 0.75
  • Kotimainen sipulikuutio 1.95
    3 kpl 0.65 eur/kpl
  • Maustekurkku kokonainen 3 6.90
  • Sitruunamehu 0.79
  • Vapaan kanan munat 10 kpl 1.65
  • Rasvaton maito vähälakt. 2.38
    2 kpl 1.19 eur/kpl
  • Jäävuorisalaatti pak 1.84
    0.499 kg 3.69 eur/kg
  • Varsiselleri 1.85
  • Kurkku suomi 1.02
    0.366 kg 2.79 eur/kg
  • Punainen linssi 1.95
  • Ranskankerma 18% vähälakt 0.99
  • Banaani chiquita 0.72
    0.518 kg 1.39 eur/kg

yhteensä 22.79

Poikkeuksellisesti pysyin tällä kertaa ostoslistan puitteissa enkä ostanut mitään ylimääräistä. Minulla on pakastimessa vielä pariakin eri lajia jäätelöä sekä sekalainen joukko Pop Tartseja (kyllä, olen henkisesti lapsi.) Minulla on salaisena aikomuksenani olla loka-marraskuu syömättä herkkuja, koska rakastan joulusuklaita vaarallisen paljon. Nyt syyskuun loppupuoliskon ajan aion tosiaan olla käymättä enää kaupassa, mutta annan itselleni vielä luvan tuhota nuo edellä mainitut herkut kaapeista pyörimästä.

Olen ehdottomasti niitä ihmisiä, jotka herkuttelevat sokerilla eivätkä suolalla, joten en näe että olisi mitenkään mahdollista pysyä ihan absoluuttisesti irti kaikesta makeasta. Karkki on kuitenkin se suurin vihollinen, ja lokakuusta eteenpäin aion karkin lisäksi pysytellä erossa kaikesta kaupasta ostettavasta valmiista herkusta. Jos on mahdotonta olla täysin syömättä jotakin makeaa, sen täytyy sitten olla itsetehtyä ja mielellään sellaista, ettei siihen olisi ainakaan valkoista sokeria käytetty.

Mutta aloitetaan nyt pehmeästi ihan vaan sillä, etten syö tässä kuussa enää mitään karkiksi luokiteltavaa.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Mukavuudenhaluisuudella kaivettu kuoppa


Olen tehnyt nykyistä työtäni vähän reilut neljä ja puoli vuotta. Työ on monipuolista ja enimmäkseen pidän siitä, mutta olen silti tehnyt samaa hommaa melkein viisi vuotta. Vähän päälle kolmekymppisenä naisihmisenä alkaa väkisinkin tässä vaiheessa miettiä sanoja kuten Urakehitys ja Mahdollisuudet ja Potentiaali. Mielessä välähtelevät myös sellaiset ikävät tekijät kuten YT:t sekä pieni mahdollisuus, että esimieheksi palaisi tammikuussa ihminen, joka voi halutessaan tehdä alaistensa elämästä hyvinkin hankalaa.

Minä olen kaikin puolin todella mukavuudenhaluinen ihminen. En tykkää konflikteista enkä veneen keikuttamisesta. Tarpeettomat riskit saa vatsalaukun sisällön pyrkimään ylöspäin. Sen jälkeen kun sain vakityön, en ole päivittänyt CV:täni enkä katsellut työpaikkailmoituksia. En myöskään ole juuri kehittänyt itseäni nykyisen työni ulkopuolella. Olen hyvä työssäni ja pidän siitä, mutta jos jäisin nyt työttömäksi, mahdollisuuteni työmarkkinoilla rajautuisivat hyvin vahvasti tämän nykyisen työni kaltaisiin paikkoihin. Ja vaikken näe mahdottomana tehdä samaa hommaa jossain muualla, ei se ole myöskään mikään ensisijainen tavoite minulle.

Tällä hetkellä mielessä pyörii siis paljon se, millä osa-alueilla olisi kehittämistä. Etenkin sitä silmällä pitäen, että jos ensi vuonna tulee eteen tilanne ettei nykyisiä töitä voi enää mielekkäästi jatkaa, haluaisin niin avoimet mahdollisuudet edetä kuin suinkin. Minulla stressiä ja huolta vähentää aina se, että voin suunnitella ja miettiä askeleita tavoitteeni saavuttamiseksi, joten hoidetaanpa tämä pois alta.

Tavoitteeni seuraavalle kolmelle vuodelle ovat suurin piirtein seuraavat:

  • Velkasaldo 0 euroa
  • Huomattavasti paremmat ruotsintaidot
  • Osaamisen laajentaminen nykyisen työn ulkopuolelle
  • Fyysisen kunnon (ja samalla ulkomuodon) parantaminen

Ne ilmeisimmät asekeleet näiden tavoitteiden saavuttamiselle

  • Opettelen käyttämään rahaa järkevästi
  • Pidän velan lyhentämisen ykkösprioriteettina (myös silloin kun olo tuntuu taloudellisesti turvallisesta)
  • Luen ja kuuntelen paljon enemmän ruotsia ja menen tarvittaessa koulun penkkiin sitä petraamaan
  • Alan perehtyä siihen, mitä taitoja nykyisen työni ympäriltä löytyvissä paikoissa halutaan
  • Kehitän itsessäni näitä taitoja sekä itsenäisesti että kursseilla
  • Harkitsen uuden tutkinnon opiskelua työn ohessa
  • Priorisoin itsestäni huolehtimista niin fyysisesti kuin henkisestikin

lauantai 15. syyskuuta 2018

Ruokakauppa 14.9.2018

Ei ole mitenkään tavatonta että käyn palkkapäivänä kaupassa, mutta erityisen todennäköistä se on sillon kun alkaa kesän viimeinen lomapätkä. Tällä kertaa kävin poikkeuksellisesti Lildlissä kun pääsin kaverin kyydissä, ja ostokset oli myös sen mukaiset. Lidlissä käydessä saa poikkeuksellisen paljon nerokkaita ideoita sen suhteen mitä kaikkea pitää maistaa, se kun on Suomessa niitä harvoja kauppaketjuja joissa valikoimassa on jopa vaihtelua. Syyskuun palkan ensimmäinen kauppakuitti näytti siis seuraavalta:
  • 3,29 € shampoo
  • 1,25€ puhdistyspyyhkeet
    4,54 € muuhun kuin syötäviin
  • 1,85€ valkosuklaarusinat
  • 2,49€ valkosuklaa-pretzel snacks
  • 3,99€ macarons
  • 1,78€ 2 donitsia
    10,11€ herkkuihin
  • 1,69€ vehnäpaahtoleipä
  • 1,69€ täysjyvävehnäpaahtoleipä
  • 3,58€ kreikkalainen jogurtti
  • 1,05€ oliiveja
  • 1,39€ mozzarellapalloja
  • 1,98€ mozzarella-raastetta
  • 2,89€ kahvia
  • 3,69€ kermajuustoa
    17,96€ ruokaan
Kuten yllä olevasta huomaa, kun ostan Lidlistä ruokaa, se on usein maitotuotteita tai leipää (en ymmärrä miksi suomalaiset valmistajat eivät voi tehdä paahtoleipää jonka siivut ovat isokokoisempia). Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, että Lidlin kahvi oli ihan juotavaa huolimatta siitä että on euron halvempaa kuin kilpailijansa.

Pyrin tällä hetkellä syömään kotona olevia ruokavarastojani pienemmiksi, joten koitan siirtää seuraavaa kauppareissua niin pitkään kuin voin. Maitoa ja tuoreita kasviksia täytyy käydä hakemassa lisää jossain välissä, mutta mitä pidempään voin sitäkin venyttää, sitä parempi.

perjantai 14. syyskuuta 2018

2018 Elokuun tilinpäätös

Minulla on palkkapäivä joka kuun puolessa välissä, joten budjetoin ja seuraan rahankäyttöäni sen mukaan. Tänään on syyskuun palkkapäivä, joten on hyvä kohta käydä läpi elokuun rahankäyttöä.

  • 638,58€ Asuminen *
  • 79,28€ Puhelin ja Internet 
  • 505,7€ Velan lyhennys 
  • 22,24€ Viihde 
  • 60€ Matkustus 
  • 251,44€ Ruokakauppa  **
  • 270,96€ Henkilökohtaiset

    * Asuminen käsitti tässä kuussa vuokran, vesimaksun ja vakuutuksen.
    ** Ruokakauppaan budjetoin aina könttäsumman, joka käsittää kaiken ruuasta vessapaperiin, kynttilöihin ja hiusväreihin

Tässä(kin) kuussa "henkilökohtainen" budjetti oli se, joka lähti pahiten lapasesta, koska se käsittää kaiken sellaisen, joka ei ole tarvepohjaista hankintaa vaan hyvin pitkälti impulssiostelua, jonka pohjalla on ajatus "uuh, tuollanen ois kiva". Tässä kuussa mukaan mahtui muunmuassa sisustusvaloja, huiveja, laukku, puhelinsovelluksen vuosimaksu ja niin edelleen. Oikeastaan lähes kaikki on sellaista, jota ilman pärjäisin. 

Viihde on minulla se kategoria, joka on oikeastaan parhaiten ojennuksessa. En käy juuri leffassa tai missään muuallakaan rahaa vaativissa harrastuksissa, joten tällä hetkellä rahaa menee lähinnä erilaisiin striimauspalveluihin (elokuussa Spotify, Scribd ja Origin Access).

Ruokakaupan osalta summa pysyi ihan kohtuullisena, vaikka budjetti ylittyi 26 eurolla. Käytännössä eniten kaivelee se, miten budjetti jakautui ostoksille: 
  • kunnon ruokaan meni 101,72€
  • herkkuihin 53,23€
  • käyttötavaroihin ja hygieniatuotteisiin 70,2€

Syyskuun osalta on tavoitteenani kiristää kukkaronnyörejä etenkin henkilökohtaisten ostosten, sekä ruokakauppa-ostosten kohdalla. Etenkin herkkujen osuus saisi olla kokonaissumasta pienempi, mutta myös käyttötavaraostosten määrään pitää kiinnittää huomiota (ei, niitä säilömiseen tarkoitettuja purkkeja ei tarvitse ostaa yhtään lisää!)

torstai 13. syyskuuta 2018

Mistä lähdin liikkeelle ja missä olen nyt?

Tein tämän blogin vuoden 2012 lopussa juuri työttömäksi valmistuneena. Olin muuttanut pari kuukautta aikaisemmin nykyiseen asuinkaupunkiini silloisen poikaystäväni perässä enkä tuntenut täällä ketään. Lähipiirissäni käytiin samaan aikaan läpi kuolemaa ja sairautta, ja tuntui ettei elämään mahdu mitään muuta kuin huolta.

Vuosi 2013 alkoi ongelmilla työkkärin kanssa (mielessänikään ei ollut käynyt, että viisi vuotta takaperin keskeytyneet opinnot voisivat vielä tulla kummittelemaan) ja raha aiheutti niin paljon huolta, että tuntui kuin elämään ei muuta mahtuisikaan. Saman vuoden kesänä pääsin vihdoin töihin muutamaksi kuukaudeksi (lähinnä säälistä tai jumalan armosta, mutta ehdottomasti suhteiden ansiosta.)

Työjakson jälkeen vietin puoli vuotta työttömänä enenevän epätoivon vallassa, kunnes alkuvuosi 2014 osoitti, että kun tuuli kääntyy ni se kääntyy kerralla kunnolla. Hain suurin piirtein alaani vastaavia paikkoja, ja sain kuin sainkin haastattelukutsuja.

Paikoista se, jota pidin tavoittamattomimpana osoittautui siksi, joka ensimmäisenä soitti takaisin ja sain puolen vuoden vuorotteluvapaan sijaisuuden. Puolen vuoden jälkeen sopimus jatkui neljän kuukauden opintovapaan sijaisuutena, ja sen jälkeen vielä neljän kuukauden osa-aikaisena tuntityönä. Tämän pätkittäisen sinnittelyn jälkeen sain viimein vakituisen työsopimuksen, joka on edelleen voimassa.

Töiden aloittamisen jälkeen on muuttunut niin työn luonne (vaikka samaa hommaa teenkin edelleen) kuin myös siviilisääty. Avoliitto vaihtui ensin yksin asumiseen ja etäsuhteeseen työpaikkojen ollessa eri kaupungeissa, ja luonnollisesti lopulta liian pitkälle venytettyyn eroon. Olen tällä hetkellä ollut reilut vuoden päivät ilman parisuhdetta, eikä mulla ole oikeastaan mitään halua muuttaa tätä tilannetta lähitulevaisuudessa.

Tässä neljän ja puolen vuoden aikana on päässyt laimenemaan muistot siitä, millaista on kun ei tiedä millä rahalla seuraavan kuukauden vuokran saa maksettua, mutta tiedän että nykymaailmassa vakituinenkin työ on vakituinen vain siihen saakka, että tulee YT:t. Omassa organisaatiossani tulee tapahtumaan todella suuria muutoksia ensi vuonna, ja YT:t ovat luonnollinen osa noita muutoksia. Työntekijöitä on vakuuteltu siitä, että irtisanomisia ei tule, mutta kuten kaikki tietävät, parempi uskoa sitten kun näkee.

Tällä hetkellä en mitenkään erityisesti pelkää työpaikkani puolesta, mutta ehdottomasti haluan valmistautua siihen, että jos niin kuitenkin käy en jää ainakaan heti ihan tuuliajolle. Tämän blogin henkiin herättely (samoin kuin vanhojen merkintöjen piilottaminen) on osa puhtaalta pöydältä liikkeelle lähtöä. Haluan ottaa härkää sarvista oman elämäni suhteen, mutta erityisesti vakautta kaipaa taloudellinen tilanteeni.